Ohjeita kotitarve eläinten hoitoon

Lue ohjeet yleisimpien kotitarve-eläinten pitoon. Ohjeet ovat myös tulostettavissa sivun oikeasta laidasta.

Kanat

Eviran muistilista kanojen pitäjälle:

  1. Rekisteröidy kanojen pitäjäksi kuntasi maaseututoimeen
  2. Lisäksi kaava-alueella ota yhteyttä kuntasi terveydensuojeluviranomaiseen ja rakennusvalvontaan
  3. Seuraa kanojen ulkonapitoon liittyviä määräyksiä
  4. Tutustu kanoja koskeviin eläinsuojelusäädöksiin
  5. Kanoja ulkomailta? Muista tuontivaatimukset!
  6. Huolehdi salmonellan sekä muiden tautien vastustamisesta
  7. Lääkinnällisen hoidon ja kuolleiden eläinten lukumäärän kirjanpito kuntoon
  8. Tutustu kanojen teurastus- ja lopetusohjeisiin
  9. Selvitä, miten kuolleen tai lopetetun kanan voi hävittää

ENNEN KANOJEN HANKINTAA:

  • tutustu eri kanarotuihin ja niiden hoitoon
  • etsi luotettava myyjä. Älä koskaan osta epäilyttävältä myyjältä epäilyttävistä oloista!
  • järjestä kaikki tarvittava: kanala, aitaus, ruuat ja muut tarvikkeet valmiiksi ENNEN kuin haet kanat.

KUN LÄHDET HAKEMAAN UUSIA HOIDOKKEJASI:

  • kuljeta kanat turvallisesti esimerkiksi kuljetushäkissä. Huolehdi siitä, etteivät kanat joudu olemaan liian kuumassa.
  • toimi rauhallisesti ja varmasti. Kanat eivät välttämättä muni heti saavuttuaan, vaan voi mennä viikkoja ennen kuin muutoksen aiheuttama stressi haihtuu.

    KANALARAKENNUS JA ULKOTARHA

    Kanalaksi voit korjata joko vanhan, olemassa olevan tilan tai rakentaa kokonaan uuden. Ensin sinun täytyy tietää  asuvatko kanat luonasi kesän ajan vai ympärivuotisesti. Kesäkanalan saat tehtyä kohtalaisen helposti esimerkiksi vanhasta leikkimökistä. Kesäkanoja ottaessasi selvitä jo ennen hankintaa, mitä kanoille syksyllä tapahtuu. Ilmojen kylmetessä on jo kiire tietää kuka teurastaa tai ottaa talvihoitoon. Kana tarvitsee eristetyn, lämmitetyn tilan talviasumuksekseen!

    Vanha nyrkkisääntö on, että kanoja tulisi olla yhtä monta kuin perheenjäseniä on. Näin munia tulee kutakuilleen sopiva määrä. Kana on laumaeläin ja tarvitsee lajitoveriensa seuraa. Suositus on kuitenkin, että kanoja tulisi olla vähintään kaksi ja kukko. Kukko lisää kanojen viihtyvyyttä ja turvaa.

    Kana on älykäs ja sosiaalinen eläin. Kanoja on kohdeltava rauhallisesti. Älä koskaan jahtaa kanaa! Stressaantunut kana lakkaa munimasta ja kärsii. Kukon kohtelussa ota huomioon sen asema parven suojelijana. Esimerkiksi kukolle kiekuminen asettaa kiekujan kilpailijaksi ja kukko saattaa hyökätä puolustaessaan parveaan uhkaajalta.

    - kotitarvekasvatuksessa suositus on 2 kanaa/ 1m2 lattiapinta-alaa 
    - munintakoppien tulee olla suojaisia ja rauhallisessa paikassa, pehmikkeeksi pohjalle käy oljet tai heinät. Munintakoppeja pitää olla vähintään 1 pesä / 4 kanaa.
    - lattialla käytetään kuivikkeena turvetta, olkia, kutterinpurua tai olkipellettejä. Kuivike puhdistetaan ja vaihdetaan riittävän usein. Suunnittele kanala niin, että se on helppo siivota.
    Kuiviketta tulee olla riittävästi, jotta kanat saavat toteuttaa luontaista tarvettaan kuopia maata.
    - kanat tarvitsevat virikkeitä: esimerkiksi kokonainen heinäpaali, kaaleja nokittavaksi, havunoksia piilopaikoiksi yms.
    - sijoita orret niin, etteivät kanat ulosta ruoka-astioihin. Luonnonpuu on paras orsimateriaali, halkaisijan tulee olla n. 3,5-4 cm. Orret sijoitetaan eri korkeuksille. Kanan rotu ja lentokyky määrittävät alimman orren korkeuden, joka on esimerkiksi maatiaisrotuisilla noin metri, mutta silkkikanoille 20 cm. Orsia pitää olla 25cm/kana.
    - valaistus: riittävä määrä ikkunoita. Vältä ikkunoiden sijoittelua kanalan etelän puoleiselle seinälle, ettei kanala lämpene kesäisin liikaa. Valaisimina ei saa käyttää loisteputkia, koska kana näkee ihmistä paremmin loisteputken värinän ja se aiheuttaa stressiä kanalle.
    - ilmanvaihto on tärkeää. Jos itse viihdyt kanalassa, viihtyvät kanatkin siellä! Ammoniakin haju on terveysriski itsellesi ja kanoille. Jos kanala haisee pistävälle, on se nopeasti puhdistettava tai vaihdettava kuivikkeet!
    - ulkotarhan kokosuositus on 2m2/kana. Rodun lentokyvystä riippuu aidan korkeus, noin 2 m on riittävä useimmille. Kana on alun perin viidakkoeläin, tee ulkotarhaan paljon piilopaikkoja ja näkösuojia. Jos lähistöllä on petoriski, esim. kissat, haukat tai muut, kannattaa tarha kattaa.
     

    RUOKINTA

    Kana on kaikkiruokainen. Ruokinta-astiat pitää sijoittaa niin, etteivät aiheuta vaaraa kanoille ja niiden tulee olla helposti puhdistettavia.

    Vesi on vaihdettava päivittäin ja huolehdittava, ettei se pääse loppumaan.

    Ruokintaesimerkkejä:

  • Täysrehulla ruokkiminen on helpoin tapa. Täysrehun lisäksi kanoille on tarjottava kanakalkkia, soraa ja vettä.
  • Yleisin kotitarvekanojen ruokinta: ½ kanojen puolitiivisterehua ja ½ kauran jyviä, ruuantähteitä, vihanneksia, hedelmiä, juureksia, ryynejä, hiutaleita, leipää liotettuna tai tuoreena, keitettyjä makaroneja, leivonnaisia, hapanmaitotuotteita. Lisäksi kanakalkkia, soraa ja vettä.

Kana on laktoosi-intolerantti eli vain hapanmaitotuotteet käyvät!

Avokado ja raparperi eivät käy kanoille!

Ruoka ei saa olla pilaantunutta!

Ruuantähteet annetaan kanoille pieninä määrinä kerrallaan, ettei tule ruuansulatusongelmia.

Jos haluat, voit ruokkia kanasi myös ilman valmisrehua. Tuolloin on syytä perehtyä kanojen ravinnontarpeeseen ja rakentaa ruokinta sellaiseksi, että kanat saavat kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.

Kuivata kananmunankuoret ja murskaa ne hienoksi, kanat saavat niistä kalkkia uusien munien rakennusaineeksi!

KANOJEN HYVINVOINTI ON TARKISTETTAVA VÄHINTÄÄN KERRAN PÄIVÄSSÄ!
 

Kanojen sairauksia:

- kalkkijalkapunkin aiheuttama kalkkijalka. Jalkoihin muodostuu kalkkimainen kerros, joka nostaa jalan suomut ylös. Hoito: eläinlääkäriltä lääke.
- kanapunkki. Vaikeasti hoidettava kanan loinen, jonka hävittäminen vaatii koko kanalan desinfioinnin, myrkyttämisen ja kanojen lääkityksen.
- Marek. Herpesvirus, erittäin yleinen harrastekanaloissa. Aiheuttaa sairastuneelle kanalle muutoksia hermoissa ja/tai aivoissa ja/tai kasvaimia eri elimissä. Osa linnuista väsyy ja halvaantuu osittain, osa kuolee äkisti.
- sisäloiset, loishäätö tarvittaessa
- ripuli. Hoito: hapanmaitotuotteet, maitohappobakteeri, ruokinnan tarkistaminen, kanalan riittävä siivous ja astioiden puhtaudesta huolehtiminen
- IB, tarttuva keuhkoputkentulehdus
- ILT, tarttuva henkitorventulehdus
- Salmonella, esiintyvyys Suomessa alle 1%
- tapaturmat: jalkojen nyrjähdykset, murtumat ja sijoiltaanmenot, silmätapaturmat
- kloaakin ulostyöntyminen. Kanan yhteissuoli eli kloaakki voi esimerkiksi ison munan munimisen jälkeen työntyä osittain ulos.
- munanjohtimen tulehdus

Ota yhteys eläinlääkäriin.

Sairastunut kana on tarvittaessa voitava eristää muista.
 

Tietoa kanoista ja kanojen hoidosta:

Evira.fi
kanatieto.fi
munanetti.net
siipi.fi
kanayhdistys.com
maatiainen.fi


Lampaat ja vuohet

Lammas on laiduntava märehtijä ja laumaeläin, joka vaatii hoitajaltaan hyvää perehtymistä lajin tarpeisiin sekä niitä koskeviin määräyksiin.

Laki velvoittaa, että lampaiden ja lampaiden pitopaikan on oltava lammasrekisterissä.  Lampaiden molemmissa korvissa on oltava korvamerkit. Lampaan ostosta, myymisestä sekä kuolemasta on ilmoitettava aina lammasrekisteriin. Mikäli karitsoitat uuhia, on karitsoiden syntymästä tehtävä poikimisilmoitus lammasrekisteriin ja tilattava niille korvamerkit.  Jos myyt lampaita, on ostajalla oltava myös asiakas- tai tilatunnus sekä pitopaikkatunnus.

Lammasta ei koskaan saa pitää yksin! Suositus on vähintään kolmen lampaan katras. Uuhia ja pässejä ei voi pitää samassa aidassa, ellei ole valmistautunut karitsointeihin. Suomenlammaspässi on sukukypsä jo kolmen kuukauden iässä!

Lammas on mainio ruohonleikkuri, mutta pieni piha on muutamassa viikossa syöty tyhjäksi. Jos aiot niittää lampaille ruoan, on sinun varauduttava tekemään sen joka päivä.

Ennen kesälampaiden hankkimista, selvitä kuka teurastaa ne syksyllä, jollei lampaille ole valmiiksi hankittua talvihoitopaikkaa. Teurastaa saa vain osaava henkilö asianmukaisin keinoin.

Lampaanhoidossa vuosi jakautuu laidunkauteen ja sisäruokintakauteen.

Laidunkausi , joka kestää yleensä kesäkuun alusta elokuun loppuun

- keväällä kerintä, sorkkienhoito ja loishäätö (lammas keritään kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä)
- hyvän laitumen lisäksi lammas tarvitsee vettä, kivennäiset ja suolakiven sekä sääsuojan
- aitaus lammasverkolla tai sähkölangoilla, "paras aita on hyvä laidun"
- laiduntarve on laitumen rehevyydestä riippuen 5-10 lammasta/ 1 ha
- päivittäinen tarkkailu

Lampaan pitäminen kytkettynä (muutoin kuin hoitotoimenpiteiden ajaksi) on ehdottomasti kielletty!

Sisäruokintakausi

Lampola:

- tilaa 1,5-3 m2 / lammas
- kuiva ja vedoton tila

Kylmissä tiloissa lampaiden alusia ei yleensä siivota talvella, vaan kuiviketta lisätään aina vanhan päälle. Tätä kutsutaan kestopehkuksi. Suomenlampaan kylmänkestävyys on hyvä.

- ruokinta-astiat ja heinähäkit on suunniteltava niin, että ne eivät aiheuta vaaraa eläimille. Myös pehkun nousu ( noin 50cm/talvi) on otettava huomioon eli astioita on voitava nostaa.

Joutilaan aikuisen lampaan ylläpitoruokinta:

- hyvälaatuinen, nuorena niitetty kuivaheinä 1,5-2 kg/päivä/lammas, myös säilöheinä käy
- vesi, kivennäiset (vapaasti tarjolla) ja nuolukivi. Hanki lampaalle tarkoitettuja tuotteita!
- talvikuukausina A-D-E-vitamiinilisä ohjeen mukaan
- ennen vuodenvaihdetta seleenilisä

Kasvavan, nuoren lampaan ja imettävän/ tiineen uuhen ruokinta:
-edellisten lisäksi väkirehua, esimerkiksi kauraa ja rypsiä

Lue lampaanhoito-oppaita ja hanki tietoa oikeasta ruokinnasta! Yleisimmät lampaiden sairaudet johtuvat väärästä ruokinnasta. Märehtijä on hyvin herkkä ruokinnan muutoksille.

Jos haluat karitsoittaa uuhesi, perehdy esimerkiksi Greta Stenbergin kirjaan Elämä lampaiden kanssa. Karitsoinnit vaativat hoitajalta tietämystä ja aikaa tarkkailla useasti päivässä katrasta. On myös varauduttava antamaan synnytysapua tarvittaessa. Kaikki ei aina mene hyvin ja on valmistauduttava syöttämään karitsat pullosta, jos emä ei siihen kykene.  Suomenlampaan vuonue voi olla 1-6 karitsaa!

Lampaan sairauksia:
- väärästä ruokinnasta johtuvat puhaltuminen ja muut pötsintoimintahäiriöt

Tutustu etukäteen hoito-ohjeisiin ja hanki tarvittavat aineet ja tarvikkeet!

- listerioosin aiheuttaa Listeria monocytogenes-bakteeri, joka on yleinen ympäristössä, mm. maaperässä, kasveissa ja eläinten ulosteissa. Listerioosiin voivat sairastua kaikki tasalämpöiset eläimet. Listeriatartunta voi aiheuttaa abortteja, aivo- ja aivokalvontulehduksia ja verenmyrkytyksiä.

Listerioosi on myös zoonoosi. Ihminen saa tartunnan tavallisesti elintarvikkeiden välityksellä.

Hoito: kiireinen yhteys eläinlääkäriin ja nopeasti määrättyjen lääkkeiden anto

- hengitystietulehdukset

- tapaturmat, sorkka- ja silmäsairaudet

Yhteys eläinlääkäriin

 

Vuohien pitoa koskevat samat määräykset rekisteröitymisestä kuin lampaita. Hoidon osalta vuohet ja lampaat ovat myöskin hyvin samanmoisia.  Suurin ero on vuohien lypsykäyttö.

Kuttu voi olla niin kutsuttu neitsytlypsäjä eli tuottaa maitoa tiinehtymättä tai yleisimmin kilistelyn jälkeen maitoa tuottava. Lypsykuttu on lypsettävä vähintään kerran päivässä.

Vuohet ovat hyvin ketteriä ja aitaukseen joudutaankin kiinnittämään erityistä huomiota. Aidan on oltava riittävän korkea ja tehty niin, etteivät ne aiheuta vuohille vaaraa.

Vuohia ei keritä, vaan turkkia harjataan ja vain pahasti takkuuntuneet kohdat leikataan pois. Sorkkien hoito kuuluu säännöllisiin hoitotoimenpiteisiin.
 

Lammas- ja vuohitietoa:

lampola.org
hakapelto.fi
laidunpankki.fi
evira.fi
lammasmaailma.fi
maatiainen.fi

Evira: Tavoitteena terve ja hyvinvoiva vuohi -julkaisu
Jalo Einola: Vuohieläimet
Greta Stenberg: Elämä lampaiden kanssa

Possut

Kotitarvepossuja pidetään yleensä keväästä syksyyn. Possut ostetaan noin 20-25 kiloisina ja kasvatetaan teuraspainoon loka-marraskuulle.

Selvitä teurastuspaikka ja teurastaja etukäteen syksyksi.

Ennen possujen ostoa on rekisteröidyttävä sikojenpitäjäksi ja hankittava pitopaikkatunnus maaseutuviranomaiselta. Siat on oltava merkittyjä joko korvamerkein tai tatuoinnilla.

Sika on erittäin älykäs laumaeläin. Porsaita on oltava vähintään kaksi.

Useimmat kotitarvesiat pidetään ulkoaitauksessa, jonne on rakennettu sääsuoja. Suojan tulee olla riittävän tilava ja suojaava. Pohjalle laitetaan olkipehkuja. Aitaus voi olla aidattu joko puu- tai sähköaidalla. Koska sika tonkii kärsällään ja saa verkon helposti nostettua, ei pelkkä verkkoaita riitä. Aitaus ei voi olla liian iso. Sika on laiduntava, utelias eläin, joka mielellään tutkii ympäristöään. Samalla se muokkaa maapohjaa ja kesän jälkeen alue on täysin juolavehnätön. Aitaus voikin siirtyä seuraavana kesänä kasvimaaksi.

Sialla pitää olla lätti eli mutakuoppa/alue, jonne lasketaan päivittäin vettä. Sian nahka palaa auringossa todella helposti ja se kylpee mudassa suojatakseen ihonsa.

Pienet possut paleltuvat helposti, joten suojan tulee olla riittävä, jos hankit possut aikaisemmin keväällä. Iso sika pärjää jo paremmin syksyn viileillä, mutta ennen lumia on ne joko siirrettävä sisätiloihin tai teurastettava.

Ruoka ja juoma-astioiden tulee olla tukevia, helposti puhdistettavia ja kenties jossain telineessä tai muuten kiinnitettyinä.
 

RUOKINTA:

  • sika on sekasyöjä, kuten ihminenkin
  • tutustu ruokintaoppaisiin ja hanki tietoa!
  • perusta ruokinnalle muodostuu esimerkiksi ohrajauhosta
  • lisäksi valkuaista esim. rypsi, maitotuotteet, kala (vain alkukasvatuksessa)
  • ruuantähteet, kasvikset, leipä, jauhot, ryynit, peruna
  • raikas vesi, kivennäiset, nuolukivi
  • heinää, olkea
  • myös valmiita rehuseoksia on saatavana maatalouskaupoissa
  • possut ruokitaan kolmesti päivässä, kasvaessa kahdesti päivässä
  • ruokamäärät kasvavat muutamasta litrasta kymmeniin litroihin päivässä sian kasvaessa!

Sikojen sairauksia:

  • Afrikkalainen sikarutto on helposti leviävä vakava eläintauti, jonka aiheuttaa asfivirus.
  • Suu- ja sorkkatauti on maailmanlaajuisesti merkittävin sorkkaeläinten virustauti. Viruksesta tunnetaan seitsemän serotyyppiä. Virus leviää erittäin helposti ja tarttuu nautoihin, lampaisiin, vuohiin, sikoihin, poroihin ja luonnonvaraisiin sorkkaeläimiin. Tauti kuuluu Suomessa vastustettavien, helposti leviävien eläintautien ryhmään.
  • Sikaruusuksi kutsutun sairauden aiheuttaja on Erysipelothrix rhusiopathiae -bakteeri.

Possujen kasvattaja on rokottanut ne sikaruusua vastaan tai voit itse rokotuttaa possusi.

Tutustu eri sairauksiin ja niiden ehkäisyyn Eviran sivuilla!

Tietoa sioista:
evira.fi
sikatieto.fi
maatiainen.fi